Henkilökohtaisen maailmankuvan ja identiteetin rakentumisessa ihminen etsii vastausta neljään peruskysymykseen: 1) Mistä tulen, mikä on elämän alkuperä? 2) Mikä on arvokasta? 3) Mikä on totta? Voinko tietää totuuden? 4) Minne olen menossa, mikä on elämän tarkoitus?
 

Erilaiset maailmankuvat vastaavat näihin kysymyksiin hyvin eri tavoin. Ne myös vaikuttavat yhteiskunnassa, lainsäädännössä ja kulttuurissa ihmisten arkeen hyvin näkyvällä tavalla. Sitä, mikä on arvokasta ja millä perusteella, joudutaan miettimään kaikissa valinnoissa ja päätöksenteossa.
 

Länsimaisen kulttuurin perustana olevan juutalais-kristillisen näkemyksen mukaan elämä on lähtöisin persoonallisesta Jumalasta, joka on luonut maailman ja ihmisen. Tästä syystä jokaisen ihmisen arvo on luovuttamaton ja mittaamaton. Myös totuus on lähtöisin Jumalasta ja se on löydettävissä. On olemassa pysyviä ja muuttumattomia arvoja, joiden varaan yksilön ja yhteisön elämä voi rakentua.
 

Post-moderni ja sekulaari humanistinen maailmankuva vastaa kysymyksiin hyvin eri tavalla. Keskeinen ajatus on, että mitään suurta, yhtenäistä totuutta elä­mästä ja ihmisestä ei ole löydettävissä.  Elämän alkuperä on sattuman varassa eikä yliluonnollisen olemassaoloa pidetä mahdollisena. Totuus on muuttuvaa, suhteellista ja tilannesidonnaista, siihen vaikuttavat tieteen päätelmät, mutta myös demokraattiset ja henkilökohtaiset näkemykset. Ihminen voi ajatella mitä vain ja päättää täy­sin vapaasti, minkälaisten moraalisääntöjen mukaan haluaa elää.  Ihmisen arvoon vaikuttavat hänen ominaisuutensa ja kykynsä olla tuottava yhteiskunnan jäsen.
 

Transmoderni ihminen puolestaan ajattelee, että on olemassa yhteisiä arvoja, joiden eteen kannattaa tehdä työtä, jotta elämä maapallolla voi jatkua. Tärkeitä avainsanoja ovat esimerkiksi ekologisuus, vuorovaikutus, yksilöllisyys, seikkailu ja oman varjonsa kohtaaminen. Arvoja ei ole annettu ennakkoon ulkoapäin, vaan ne muodostuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Yhteistyössä syntyvä kokonaisuus tai ”totuus” ei kuitenkaan ole täysin sattumanvarainen ja kaikille erilainen, vaan se liittyy johonkin yhteiseen hyvään asiaan, kuten rauha, kestävä kehitys tai luottamus.
 

Lasta ei tule jättää yksin näiden kysymysten keskelle näennäisen neutraliuden pyrkimyksen nimissä. Kasvatuksen tehtävä on tukea lapsen ja nuoren identiteetin, maailmankuvan ja arvopohjan rakentumista. Kristillisten koulujen yhtenä tavoitteena on oppilaan katsomustietoisuuden lisääminen. Katsomustietoisuus liittyy erityisen maailmankatsomuksen mukaisen opetuksen profiiliin. Katsomustietoisuudella tarkoitetaan kykyä tunnistaa ja arvioida erilaisia maailmankatsomuksia sekä niiden vaikutusta ja merkitystä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan elämässä.